Lappunen

Silmiä kirvelee, huutoni unettoman painajaiseen pakenee, milloin savu hälvenee? Mustat juovat poskillani, kertovat totuuden silmistäni, hiljaa ovat loppuun asti juosseet. Terävät säröt kiiltävät, kaiken mitä oli, ne heijastavat.

Tahdon Minä tahdon kirkua mustan valkoiseksi, Minä tahdon huutaa sydämeni kevyeksi, Minä tahdon raivota mieleni puhtaaksi, Minä tahdon itkeä kaiken uudeksi. Mutta aina saa haluta, vaan ei kaikkea voi saada.

Check your cards because I'm playing your game Isn't this what you asked, and wished for? Suddenly everything is upside down and my actions just makes you frown. Take the blindfold off and see, this is the damage you did to me! The acid on your skin, just makes me grin, now you're paying for your sin!

Some will go, some will stay, a part of my story. My heart was beating fast, a way too fast. Tears were burning my eyelids as I sat down on a bench. I opened my eyes and let the tears run freely. My whole body was shaking as the fear slowly filled my mind. I whispered to the wind through my tears: ”Please... someone... help me.” But as I lifted my gaze, I knew there was nobody to help me. I was all alone, sitting there and looking across the grey lake. Panic attack, my old ”friend” was here again.  And I felt so lonely, ashamed... I was a loser. Loser, who couldn't keep people in her life. This time I truly had lost

Vielä ei ole aikasi Kuulin kerran tarinan, tai ainakin luulen kuulleeni. Oli asia niin tai näin, se on kuitenkin yksi niistä tuhansista kertomuksista, jotka ovat kulkeneet kautta aikain ihmisten parissa, luoneet oman illuusionsa heidän kuvitelmiinsa sekä uniinsa ja jääneet sinne iäksi. Sulje siis silmäsi siltä mitä kutsut todellisuudeksi ja peitä korvasi sen viekoittelevilta ääniltä. Kuuntele vain minua. Anna jokaisen sanani palaa alitajuntaasi, korventaen murusia siitä, mitä ennen pidit totena. Älä pelkää, älä huolehdi, kannan sinut kyllä loppuun asti... --- Se pyöri kauan aikaa lammen yllä, kiisi välillä tummaa vettä kohden, mutta syöks

Tähtivaellus. Niin, niin minä vaelsin uneen. Kuljin läpi iättömien tähtien, läpi ajan loiston. Näin ihmeitä, näin asioita kauneimpia, unelmia suuria. Mutta kun jouduin myrskyn silmiin, viattomuus kärsi, kauneus katosi ja uni putosi. Roviolla seisoin, painajaiset ympärilläni, minä paloin ja siihen hajosin. Kun alkoi sataa, se liekit sammutti, uni oli hiljaa. Tuuli puhalsi, tuhkani mukaansa otti. Olin perhonen, olin taas jotakin, minä selvisin.

Sateenkaaren pää Loppu häämöttää, sillä olen kyllästynyt sanojen helinään ja tyhjiin odotuksiin, tekoihin kipeisiin. On turha jatkaa, on vain enää vähän matkaa, ja se mitä oli, se minua rakentaa, sisältä polttaa. Arvet joita viilsit, ne eivät hetkeen katoa, eikä rakkauteni sinuun vielä hajoa, mutta tästä eteenpäin kuljen yksin, askelein varovaisin, enkä taakseni vilkaise vahingossakaan…

The heart of life was talking to you, telling all the deepest and darkest secrets. You didn't listen to it, your mind was wandering on a road of temptation and devastation. That demon took you, with its distorted beauty. I tried to save you, to give you the key, but you had already sunken like a last breath in a silent night.